Blogin nimikkopuu pienenä

 

Pilvikirsikka piileksii kuvassa keskellä. Taustalla kukkii omenapuu, jonka edessä pihan alkuperäiskaveja, marjapensaita. Kuorikateen peittämään pitkään kaareen on istutettu anopin pihalta luvan kanssa kaivettuja pihasyreenin  pieniä taimia kottikärryllinen.

Jos oikein tarkasti katsoo nuolen ohjaamaan suuntaan, siinä näkyy keväällä 2020 istuttamani pilvikirsikka. Tämä on etupihalla toivottamassa tervetulleksi kotiin, toinen on takapihalla ilahduttamassa ikkunasta katsojaa. Taimet olivat pienehköjä rimpuloita, mutta lähtivät hyvin kasvuun, jopa muutaman kukankin tekivät malliksi ja ilokseni.

Muutin tämän puutarhan hoitajaksi vuonna 2018. Tai voiko sitä edes puutarhaksi sanoa, jos pihan toisessa päädyssä kasvaa kaksi serbiankuusta, leikkimökin kupeella rempsahtanut syreenipusikko ja pyykkitelineen vieressä kituutti muutama marjapensas vihreistä vääntyneistä ja muovisista tukikehikoista roikkuen villirunkojen valloittaman omenapuun vieressä. Toinen omenapuu puolestaan oli yli 15 vuoden iästään hyvin heiveröinen ja pahasti kallellaan. 

Ja olihan siellä myös henkitoreissaan oleva, moneen kertaan järsitty luumupuu, sekä kaksi todella korkeaa ja kuivaoksaista kirsikkapuuta. Kaupanpäälle oli vielä valkoisin muovisankoin ja hapantunein multapussein koristeltu pieni kasvimökki sekä sammaloitunut kasvimaa, jossa oli virkeitä ruohosipuliatuppaita sekä suurehko raparperi.

Nyt kun kirjoitin tuon, sehän kuulostaa aivan puutarhalta, tai ainakin sen alulta, Kovin houkuttelevalta puutarhalta se ei sen sijaan näyttänyt, sillä kukaan ei ollut hoitanut sitä aikoihin. Eikä ehkä koskaan siellä ollut käytetty puutarhasaksia, sahaa tai edes ihan äskettäin ruohonleikkuriakaan. Etuovelle vievä kiveyskin puski kunnon ruohotuppoja, eikä etupihan sisään tuloa koristanut yksikään pensas tai puu. Tai nyt huijjaan, kaksi itsekseen paikkansa valinnutta koivua kasvoi etupihalla.

Ensimmäisen talven piirtelin iltaisin takkatulen lämmössä erilasia pihasuunnitelmia ja laskeskelin, mitä kaikki pihaan suunnitelemani ihanuudet tulisivat maksamaan - no arvatenkin aika paljon. Kerralla kaikkea ei ollutkaan tarkoitus hankkia, vaan vähitellen. Suunnitteluapulaisena oli erityisesti Samu -kissa, joka toivoi paljon linnunlaulupuita ja piileskelypusikoita.

Kolme kesää  (2019, 2020, 2021) olen muokannut pihasta puutarhaa mäntykankaalle hiekkaiseen maahan. Ensimmäisenä kesänä piha oli varjoinen, mutta ympäröivä metsä lähti seuraavana vuonna ja sen jälkeen aurinkoa on riittänyt. Ja viime kesänä, kuten puutarhaihmiset muistavat, aurinkoa ja lämpöä oli sitten jo hiukkasen liikaakin.